Viikko sitten Bollywoodin ”kuninkaalliseen perheeseen” Bachchaneille syntyi tyttövauva. Aitoja kuninkaallisia he eivät toki ole, mutta täällä heistä kirjoitetaan Bollywoodin First Familyna. Perheen patriarkka ja syntyneen vauvan isoisä Amitabh Bachchan eli Big B hoitaa julkisuuden tviittien avulla. Raskauden hän julkisti tviitillä, samoin kuin tyttövauvan syntymän.
Big B & vaimo, poika Abhishek & miniä Aiswarya |
Tyttövauvan syntymän ja vaikutusvaltaisen henkilön riemun tytöstä toivotaan toimivan esikuvana tyttömyönteisyydelle. Tässä maassa ja erityisesti meidän osavaltiossamme Maharastrassa ja sen pääkaupungissa Mumbaissa tyttöjä syntyy huolestuttavan vähän.
Viralliset uusimmat luvut Mumbain tyttövauva-poikavauva –suhteesta ovat 860:1000. Muutama päivä takaperin Times of India tosin shokeerasi lukijoita luvulla 697:1000. Tämä luku oli paikallisen kaupunkisuunnitteluyhtiön tekemästä tutkimuksesta ja kertoi Navi-Mumbain (eli uuden Mumbain) kaupunginosan alle 6-vuotiaiden tyttöjen ja poikien suhdeluvusta. Tutkimustuloksen paikkansa pitävyyttä epäiltiin ja joissin keskusteluissa tutkimustuloksia pidettiin tilattuina, koska tyttöjen laskeva määrä huolestuttaa päättäjiä.
Oikeuslaitos on tarttunut tähän ongelmaan nostamalla ultraäänilaitteet ja lääkärit syyllisiksi. Laki kieltää lääkäreitä tai muita ultraäänilaitteita käyttäviä terveydenhuollon henkilöitä kertomasta lapsen sukupuolta. Hiljattain oikeus tuomitsi tätä lakia rikkoneen lääkärin kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja 1.5 lakhin eli n. 2000 euron sakkoihin. Lisäksi yksityisten klinikoiden ultraäänilaitteita on takavarikoitu ja kannettavien ultraäänilaitteiden vieminen potilaiden kotiin on kielletty.
Ultraäänilaitteiden rajoittamisella tuskin ratkaistaan itse ongelmaa, vaikkakin sillä voidaan hidastaa ilmiötä (rikkaammat lentävät nyt jo nyt Thaimaaseen ultraan). Miten voitaisiin ratkaista itse ongelma? Miksi poikalapsi on toivotumpi kuin tyttölapsi?
Luin lehdestä artikkelin siitä, miten säästöt kannattaa järjestellä vanhuuden turvaksi. Artikkeli alkoi, että ennen vanhuuden turvaksi riitti se, että sai pojan tai parhaassa tapauksessa parikin poikaa. Näin asia on edelleenkin. Pojalla on iso rooli vanhempiensa huoltajana, hänen katsotaan olevan vastuussa vanhemmistaan. Tytön nähdään avioitumisen myötä siirtyvän toiseen sukuun ja näin ollen ottavan vastuun tämän suvun vanhuksista.
Toinen iso tekijä lienee myötäjäiskulttuuri. Jotta tyttö saadaan naitettua Intiassa, vanhempien pitää maksaa isot myötäjäiset pojan vanhemmille. Riippuen perheen vauraudesta myötäjäiset vaihtelevat, varakkaampien kohdalla puhutaan autoista ja asunnoista. Joka tapauksessa myötäjäiset ovat sellaiset, että niitä varten on säästettävä ja jopa otettava lainaa.
Yhtenä syynä pojan tärkeydelle lienee myös se, että hinduperinteen mukaan vanhempien hautarovion sytyttää oma poika. Naiset eivät usein ole edes ole paikalla hautaroviolla, sillä naisten itku voi häiritä sielun irtautumista ruumiista - näin minulle selitettiin kun kävin tutustumassa Delhissä joen rannan hautarovioalueelle.
Onko poikalapsen tärkeys sitten sidottu uskontoon? Kristitty keittäjämme sanoi, että poikien suosiminen on vain hindujen asia. Näin tuskin kuitenkaan on, sillä olen kuullut parikin tarinaa, joissa kristitty isä kieltäytyi tyttölapsensa hoitamisesta ja huoltamisesta. Toisessa äidin sisar kasvatti tytön, toisessa äiti hoiti tyttärensä ja toivoi miehensä kuolemaan – joka sitten jossain vaiheessa tulikin.
Onnellisena ja ylpeänä kolmen tyttären äitinä kuljen täällä ympäri Mumbaita – vaikka välillä saankin osaaottavia katseita kohtalostani. Olenko jo säästänyt myötäjäisiin? Kuka on minun vanhuuden turvani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti