Tuleeko Ikea Intiaan?

Intiassa ollaan vähitellen avaamassa vähittäiskauppasektoria ulkomaisille toimijoille. Viime viikolla hyväksyttiin uusia FDI eli Foreign Direct Investment säädöksiä. Ne periaatteessa avaavat ovet ulkomaisille vähittäiskaupan toimijoille – tietyin reunaehdoin.

Kyllähän täällä on saanut ennenkin olla läsnä, mutta vain ja ainoastaan kimpassa intialaisen kumppanin kanssa.  Ja pääasiassa vähemmistöosakkaana.  Walmart on tämän tehnyt paikallisen Bhartin kanssa. Kaikkien toimintamalliin tämä ei kuitenkaan sovi ja monet isot tutut toimijat kuten HM, Ikea tai Tesco loistavat poissaolollaan.

Keväällä uutisoitiin isosti Single Brand-vähittäiskaupan avaamisesta  100% ulkomaalaiselle omistukselle. Heti perään lehdet kertoivat, että Ikean johto oli buukannut siltä istumalta liput ja tuli tapaamaan Intian viranomaisia. Tavoitteena 25 myymälän avaaminen Intiaan. 

Reunaehtoina ulkomaalaissomisteisille vähittäiskaupoille on kuitenkin se, että kolmannes myytävästä tavarasta tulee hankkia käsityöläisiltä Intiasta. Vaikka Ikea ja monet muut valmistavat tuotteitaan Intiassa, on vaatimus ostaa pieniltä toimijoilta haastava. Samaa tuotetta tarvitaan usein 100 kappaleen sijasta 100 000 tai jopa enemmän. 

Ruokakaupoillekin raotettiin uusilla säädöksillä veräjää, sallimalla ns. multi-brand-toimijoille 51% omistus yhteisyrityksessä paikallisen kanssa. Odotukset vähittäiskaupan isojen toimijoiden maahantulosta ovat nyt korkealla.  Vastustus on toki kova, ja portin säppiä ovat nostaneet vain noin puolet Intian osavaltioista ja kauppa sallitaan vain yli miljoonan asukkaiden kaupunkeihin.

Reunaehtoina on mm. puolikkaan investoinnista ohjaaminen takahuoneeseen eli toimitusketjuun. Voisiko tämä tarkoittaa, että Intiaan syntyisi ihan oikeaa, korkeatasoista ruokateollisuutta kunnon varastoineen ja kylmäkuljetuskalustoineen?  Kuulostaa hyvältä.

Lehdissä on ollut kovasti propagandaa puolesta ja vastaan. Puolesta puhujat ovat nostaneet esille surullisen faktan: jopa 40% Intian ruoasta pilaantuu ennen kuin se saavuttaa kuluttajien suut. Toisaalta Intian lapsista 70% kärsii jonkin asteisista aliravitsemustiloista.  

En tiedä onko aliravitsemus ylittänyt ’sattumalta’ uutiskynnyksen samalla viikolla, mutta aika helppo on olla sitä mieltä, että antakaa ammattilaisten tulla auttamaan ruoan toimitusketjujen kuntoon laitossa. Ei anneta ruuan pilaantua samalla kun lapset kärsivät nälästä ja pilaantuneesta ravinnosta!

Torstaina suurin osa ihmisistä lähti varovaisesti kodeistaan tai jätti lähtemättä, sillä FDI lakeja ja bensan hinnan korostusta vastaan oli ilmoitettu suurista lakoista. Lakot jäivät Mumbaissa kuitenkin Norsujumalan Ganeshin juhlinnan jalkoihin. Uskonto ja yhteinen ilonpito menivät ohi protestoinnin.

Mutta se ei silti tarkoita, etteivätkö ihmiset olisi huolissaan pienten kulmakauppojen puolesta. Hindiksi pieniä perheomisteisia kauppoja kutsutaan Kirana-kaupoiksi. Sellaisia täältä löytyy kivenheiton välein. Ne todella ovat pieniä, työllistävät keskimäärin neljä henkeä ja toimivat kioskin omaisissa puitteissa. Niistä saa välttämättömimmät elintarvikkeet, riisin, munat, jauhot, veden, leipää  - ja ilmaisen kotiinkuljetuksen.

Ps. Verkkokauppaan ulkomaisia toimijoita ei päästetä. Eli meidän perheen nuorison on turha unelmoida HM verkkokauppatilauksista Intiassa!

Alla kuvia meidän alueen kaupoista. Ei ole ostoskärryille tai liukuhihnoille käyttöä...

Pelotta korkeuksissa

Seuraan nuorten miesten maalaustyömaata naapuritalomme seinustoilla. Vatsassa kiertää, päätä huimaa  - niin hurjalta työmaa näyttää.

Nyt on meneillään telineiden rakentaminen 18 kerroksisen talon ympärille. Pojat hinaavat bambupilarit korkeuksiin ilman laitteen laitetta, ilman turvavaljaita, ilman kenkiä, ilman mitään. Bambu nousee kerros kerrokselta, nuorelta mieheltä toiselle. Kuin jättimäinen viestikapula se siirtyy eteenpäin. Poikien kädet kurottavat kohti bambua, ote irtoaa telineistä, mutta kukaan ei putoa. Paljaat varpaat ovat tiukasti kiinni rangoissa, kuin puomivoimistelijoilla konsanaan.

Hamppunarunyytit siirtyvät rakennelman mukana ylemmäs ja pojat sitovat ne näppärästi aina uudelle tasolle. Nauru raikaa, kaveria läpätään leikillisesti päähän ohi mennessä ja työ etenee.

Minä seuraan tätä kuin jännitysnäytelmää kylpyhuoneen ikkunan raosta. Pysyttelen piilossa, sillä en halua häiritä poikien työrauhaa. Enkä missään nimessä halua olla työtapaturman aiheuttaja!

Eilen menin kuvaaman työmaata kattoterassille ja minun ilmestyttyä työn tohina lakkasi. Siellä he keikkuivat 30 metrin korkeudessa ja naureskelivat hölmölle ulkomaalaisrouvalle, joka haki kuvakulmia varjoisassa iltapäivässä. Liian vaarallista.

Meillä turvakenkien, valjaiden, työturvallisuusmääräysten, pekkaniskanostaa-laitteiden luvatussa maassa kasvaneelle tämä näytelmä on suoraan sanottuna pöyristyttävä. Tosin mikä minä olen sitä kauhistelemaan tai tai tuomitsemaan. Pojilla on työtä, palkkaa ja ruokaa. Yhdessä työskentely on ilmiselvästi mukavaa ja homma sujuu sutjakkaasti. Kukaan ei näytä pelkäävän tai edes olevan totinen. Rauhallisen näköisinä pojat kurkistelevat 30 metriä alapuolellaan levittyvää pihalaatoitusta.

Vain minä täällä kylpyhuoneeni rauhassa mietin sydän kurkussa, mitä tapahtuu tuolle hauskan näköiselle nuorelle miehelle, jos hänen paljas jalkansa sattuu lipeämään. Vain märkä läntti asfaltilla.

Lehdessä on ani harvoin uutisia kaatuneista bambutelineistä tai niiltä tippuneista nuorista miehistä. Muistan lukeneeni vain yhden jutun tellinkien romahtamisesta. Onnettomuudessa kuoli seitsemän ja loukkaantui toinen mokoma. Jutun mukaan pojat olivat tulleet maalta töihin Mumbaihin. En tiedä kertooko juttujen vähyys siitä, että onnettomuuksia ei satu, vai siitä että ne tavanomaisuudessaan eivät ylitä uutiskynnystä. Poikia katsellessani toivon ensimmäisen vaihtoehdon olevan totta.

Maaseudulta tulleita nämä naapuritaloa maalavat pojatkin lienevät. Suurella seikkailulla miljoonakaupungissa,  rahaa tienaamassa, elämää maistamassa. Kiipeämässä kymmenien metrien korkeuksissa, kun kotikylän korkein puu on vain viisimetrinen.

Ja maisemat ylhäältä ovat hulppeat.

ps. Kuvissa näkyvät vaijerit eivät ole turvavaijereita vaan talon sähkö- ja antennijohtoja. Tiedä kuinka turvallisia nekään ovat...