Uudesta kotikaupungistani Mumbaista ja minusta on tullut ystäviä. Olemme oppineet elämään yhdessä. Tai ehkä parempi tunnustaa, että minä olen oppinut ja Mumbai on opettanut. Haastavinta on ollut tottua Mumbain tiukkaan syleilyyn. Tämä kaupunki tulee ja puristaa syliinsä – välillä niin, että hengästyttää tai henki salpaantuu.
Mumbaissa et ole koskaan yksin. Kaupungin asukastiheys huikea – täällä asuu yli 20 tuhatta ihmistä neliökilometrillä! Tällä tiheysluvulla Suomen lukuisat alle 40 tuhannen asukkaan kunnat eivät tarvitsisi kuin vajaat 2 neliökilometriä pinta-alaa kukin. Ja kotikunnassani Tuusulassa maata on 225 km2 - satakertaisesti tilaa!
Miksi Mumbaissa on sitten niin ahdasta? Miksei kaupunki levittäydy laajemmalle, pursua kuin pullataikina? Vastaus on meri. Mumbaissa meri tulee vastaan kolmesta ilmansuunnasta. Mumbai on ollut ennen saariryhmittymä, nykyisin niemi Intian valtameressä. Levittäytyminen veden päälle tai veden yli on hankalaa – vaikkakaan ei mahdotonta.
Esimerkkinä veden yli levittäytymisestä on Navi Mumbai eli Uusi Mumbai, joka on rakennettu itäpuoliselle mannermaalle ja yhdistetty niemimaahan sillalla. Esimerkki veden päälle levittäytymisestä on länsipuolelle rakennettu 5,6 km pitkä meren päällinen tie Sea Link, jota pitkin pääsee nopeasti pohjoisen esikaupungista etelä-Mumbain puolelle. Ilman ponnisteluja ja rahaa levittäytyminen ei kuitenkaan tapahdu.
Koska asukkaita on paljon ja tilaa on vähän, tässä kaupungissa on tosi vähän maata, johon ei olisi jo jotain rakennettu. India Timesissa kirjoitettiin kaupungin rakentamattomasta alasta, open spacesta. Mumbaissa on 1,1 neliömetriä rakentamatonta maata per asukas.
Vertailun vuoksi jutussa kerrottiin länsimaisten miljoonakaupunkien vastaavista luvusta. Lontoossa rakentamatonta maata per asukas on lähes 32 neliötä, New Yorkissa reilut 26. Näissä kaupungeissa asukkailla on yksiön verran puistoa, metsää, niittyä, joutomaata virkistykseen - meillä Mumbaissa vain neliön verran.
Ei ihme, että lapset leikkivät kaduilla, pelaavat krikettiä jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla, ihmiset nukkuvat päiväuniaan kaduilla. Jalkakäytävät ovatkin tämän kaupungin monitoimitiloja. Niillä nukutaan, leikitään, pelataan, seurustellaan, syödään lounasta, tehdään kauppaa.
Nyt on aika sanoa hetkeksi hyvästit Mumbaille. Kahden kuukauden päästä tavataan. Jään odottamaan, miltä paluu tuntuu, maistuu ja haisee. Miten lujaa Mumbai puristaa jälleennäkemisen kunniaksi, hengästynkö vai tukehdunko…
Mumbaissa et ole koskaan yksin. Kaupungin asukastiheys huikea – täällä asuu yli 20 tuhatta ihmistä neliökilometrillä! Tällä tiheysluvulla Suomen lukuisat alle 40 tuhannen asukkaan kunnat eivät tarvitsisi kuin vajaat 2 neliökilometriä pinta-alaa kukin. Ja kotikunnassani Tuusulassa maata on 225 km2 - satakertaisesti tilaa!
 |
| Tiiviisti rakennettuja kerrostaloja |
Tilan puute onkin asia, joka leimaa Mumbaita. Mumbai on yksi maailman väkirikkaimmista kaupungeista. Asukastiheydeltään se kuitenkin hakkaa useimmat suurkaupungit mennen tullen. Mumbain asukastiheys on tuplat verrattuna New Yorkiin, kolminkertainen verrattuna New Delhiin tai Pekingiin.
Miksi Mumbaissa on sitten niin ahdasta? Miksei kaupunki levittäydy laajemmalle, pursua kuin pullataikina? Vastaus on meri. Mumbaissa meri tulee vastaan kolmesta ilmansuunnasta. Mumbai on ollut ennen saariryhmittymä, nykyisin niemi Intian valtameressä. Levittäytyminen veden päälle tai veden yli on hankalaa – vaikkakaan ei mahdotonta.
Esimerkkinä veden yli levittäytymisestä on Navi Mumbai eli Uusi Mumbai, joka on rakennettu itäpuoliselle mannermaalle ja yhdistetty niemimaahan sillalla. Esimerkki veden päälle levittäytymisestä on länsipuolelle rakennettu 5,6 km pitkä meren päällinen tie Sea Link, jota pitkin pääsee nopeasti pohjoisen esikaupungista etelä-Mumbain puolelle. Ilman ponnisteluja ja rahaa levittäytyminen ei kuitenkaan tapahdu.
 |
| Mumbain silhuetti rampilta Sea Linkille |
Koska asukkaita on paljon ja tilaa on vähän, tässä kaupungissa on tosi vähän maata, johon ei olisi jo jotain rakennettu. India Timesissa kirjoitettiin kaupungin rakentamattomasta alasta, open spacesta. Mumbaissa on 1,1 neliömetriä rakentamatonta maata per asukas.
Vertailun vuoksi jutussa kerrottiin länsimaisten miljoonakaupunkien vastaavista luvusta. Lontoossa rakentamatonta maata per asukas on lähes 32 neliötä, New Yorkissa reilut 26. Näissä kaupungeissa asukkailla on yksiön verran puistoa, metsää, niittyä, joutomaata virkistykseen - meillä Mumbaissa vain neliön verran.
Ei ihme, että lapset leikkivät kaduilla, pelaavat krikettiä jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla, ihmiset nukkuvat päiväuniaan kaduilla. Jalkakäytävät ovatkin tämän kaupungin monitoimitiloja. Niillä nukutaan, leikitään, pelataan, seurustellaan, syödään lounasta, tehdään kauppaa.
 |
| Jalkakäytäväelämää |
Nyt on aika sanoa hetkeksi hyvästit Mumbaille. Kahden kuukauden päästä tavataan. Jään odottamaan, miltä paluu tuntuu, maistuu ja haisee. Miten lujaa Mumbai puristaa jälleennäkemisen kunniaksi, hengästynkö vai tukehdunko…
