Ajankäsite Intiassa on.. hmm… erilainen kuin suomalainen ajankäsite. Täällä aikaa on – eikä se tunnu koskaan loppuvan. Tällainen rajaton ajankäsite hermostuttaa länsimaalaista, ja välillä tuntuu, että rauhoittavat hengitysharjoituksen ovat tarpeen. Onkohan jooga syntynyt juuri tästä syystä tässä maassa?
Tilasin kuopuksen verhot kaksi viikkoa sitten. Kun kangas oli valittu liikkeessä, oli vuorossa ikkunan mittaaminen ja kangastarpeen tarkistus. Sovimme, että mittamiehet tulevat heti puolen päivän jälkeen. Menin kotiin odottamaan. Odotin, odotin ja odotin. Neljän jälkeen miehet tulivat – ja mittailivat ikkunaa yli tunnin. Siinä meni se iltapäivä, odottaessa.
Verhojen toimitukseksi sovimme keskiviikon, joka tuli ja meni jo. Verhot eivät tulleet. Asia ei minua enää yllättänyt, näinhän tässä aina käy. Odottaminen on tullut rutiiniksi. En itse asiassa enää edes odota toimituksia sovittuina päivinä – ne kun eivät koskaan tule silloin. Olen ottanut tavaksi mennä muutama päivä toimituspäivän jälkeen paikan päälle kysymään. Tällöin yleensä alkaa tapahtua.
Mutta mikä odottamisessa sitten niin harmittaa? Ei kai odottaminen sinänsä ole paha juttu – täällä kaikki tuntuvat odottavan, usein, pitkään, rauhallisina...
Olen todennut, että odottaminen hermostuttaa minua kahdesta syystä : 1) en voi lähteä mihinkään kun odotan ja 2) petyn kun odotan turhaan. Yksinkertaisesti sanottuna koen, että odottaessa aika menee hukkaan!
Eräs viisas ihminen valisti minua, että odottaessani en itse asiassa menetä aikaa, vaan saan yllättäen enemmän aikaa. Hmmm… TV-asentajaa odotin kolme päivää, ystävä odotti internet-asentajaa viikon. Pitäisikö minun iloita kolmesta päivästä, jotka sain – kun mielessä nakuttaa: ”taas meni kolme päivää ihan hukkaan”?
Odottaessa on aikaa miettiä. Olenkin pohtinut, miten täällä ihmisillä tuntuu olevan paljon aikaa, kun Suomessa kaikilla on pula ajasta. Onko aikaa jaettu epätasaisesti eri puolille maailmaa? Miksi suomalaisille on annettu paljon tehtäviä ja vain vähän aikaa – kun täällä aikaa tuntuu olevan vaikka kuinka paljon ihan pientenkin asioiden tekemiseen… tai tekemisen odottamiseen?
 |
| Odotellessani hoidan parvekekukkia ;) |
ps. Intialaisissa useamman sukupolven perheissä kotona on yleensä aina joku paikalla – odottamassa. Monella on myös kotona asuva apulainen, tai useampi, jotka hoitavat odottamisen. Me olemme halunneet rauhoittaa kodin omaksi alueeksemme ja apulaiset ovat paikalla vain kuusi tuntia arkipäivisin. Tällä valinnalla olemme myös sälyttäneet ison osan odottamisesta itsellemme…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti