Täällä haisee home

Monsuunikuukaudet kesä- ja heinäkuu ovat pitäneet Mumbain märkänä. Eikä kosteus ole tähän loppumassa, sillä monsuuni jatkuu yleensä syyskuun puoliväliin asti. Sen jälkeen ei sitten sada pisaraakaan ennen kuin taas kesäkuussa.

Monsuunikosteus ei pysy ulkona vaan tunkeutuu joka koloon ja kulmaan myös sisällä. Kaikki on mukavan nahkeaa ja siitäkös homeet hullaantuvat. Meilläkin haisee ihan rehellisesti home - täällä voidaan siis heitellä perheen kesken 'haista home -vitsejä' ihan aidoissa tuoksuissa.

Ihan pelkästään vitsin aihe ei home toki ole, vaan aiheutti nuorisossa melkoisia paniikkikohtauksia, kun piti ruveta taittelemaan kaikki ihanat kesä-aleista ostetut vaatteet tukkaisen tuoksuisiin kaappeihin. Siinä revittiin nihkeän kosteat farkut jos toisetkin ensin ulos kaapeista ja pesuun ennenkuin uskallettiin laittaa uusia aarteita näiden kavereiksi kaappiin. Henkaritkin saivat pesusienihankaukset.

Kaappien kätköistä löytyi muutakin kuin tuoksuja: home oli löytänyt herkulliset kasvualustat nahkakengistä, urheilukasseista, vanhoista t-paidoista ja jokusesta collaristakin. Kengät kärräsimme nenää pidellen keittiön roskiin - josta apulainen ne seuraavana päivänä palautti puhdistettuina takaisin kaappiin.

Jostain oli kuitenkin luovuttava: jo vuosia tunnollisesti palvelleet Ikean kaislasta tehdyt ruokatabletit eivät puhdistuksista huolimatta tulleet käyttökelpoisiksi.

Me panikoimme, mutta paikallinen apulaisemme oli tyynen rauhallinen: "Tällaista tämä on aina sadekautena". Mutta viime vuonna ei ollut, nakutti päässäni sisäinen vastaanväittäjä. Niin ei ollut, kun viime vuonna oli huono monsuuni, eli satoi vähän. Vähäsateinen monsuuni tarkoittaa vesipulaa keväällä. Jano on ehkä isompi ongelma kuin home.

Mieheni päivitteli hometta brittirouvalle, joka kuunteli kärsivällisesti ja kysyi sitten: "Eikö teillä ole hometta Suomessa?" ...no onhan meillä. Homekoulut ja homesairaalat. Niin, meillä home on iso ja kallis peikko, täällä pieni joka vuotinen vaiva.

Homevahinkojani analysoidessani tulin tulokseen (jonka moni varmaan jo tietääkin), että home tykkää nahasta, puuvillasta, vanhoista vaatteista - ja halvoista laukuista. Myös minulta meinasi ärrä päästä suusta, kun kurkistin laukkulaatikkoon ja näin ainoan pienen merkki-iltalaukkuni kylkikyljessä homeen kuorruttaman halvan silkkipussukan kanssa. Mieheltäni lahjaksi saamasta rakkaasta laukusta lähtivät satunnaiset homehiukkaset pölyttämällä, kun kojusta ostetun pussukan kohtalo oli karumpi.

Nyt tuulettimet pyörivät vauhdikkaasti, ilmastointilaitteet kuivaavat ilmaa ja me olemme rauhoittuneet. Tekstiileja raikastavat suihkeet, hajukynttilät ja hiuslakka ylittävät jo muut mitättömämmät tuoksut.

Monsuuni

Sataa, sataa, ropisee… Mumbaissa sataa jo kolmatta kuukautta putkeen. Vaikea uskoa, että täällä vietetään meidän kaamosajan pituinen aika haaleassa höyrysaunassa: lämpöä 30 ja ilmankosteus lähellä sataa. Tällainen keli pitää pikkuhien pinnassa ja saa joka paikan tuoksumaan tunkkaiselta. Sadetta ei tule non-stoppina, mutta päivään mahtuu useita sadekuuroja – lyhyitä ja pitkä.

Yllättävää on monsuunikauden harmaus. Paksu pilvipeite roikkuu kaupungin yllä päivästä toiseen. Harmaasta monsuunimaisemasta löytyy kuitenkin väripilkkuja. Tänään ihastelin aallonmurtan lohkareröykkiöstä pilkahtelevia iloisen värisiä sateenvarjoja. Ne näyttivät kasvavan tummalla alustallaan kuin kärpässienet sateella. Varjojen alla rakastavaiset sateen ja sateensuojan tuoman yksityisyyden turvin viettivät iltapäivän romanttista hetkeään. Täällä ei julkisilla paikalla parien ole soveliasta edes kävellä käsi-kädessä – saatikka sitten suudella. Sateen piiskatessa ja merituulen tuivertaessa näiden parien ei tarvinnut pelätä turhia ohikulkijoita.

Monsuuni saa myös hyttyset sikiämään. Täällä hyttyset eivät hermostuta ihmisiä ainoastaan ininällään, vaan tuovat mukanaan ikäviä sairauksia: malariaa ja dengueta. Tänä monsuunina tosin Times of Indian mukaan Mumbain malariatapaukset ovat vähentyneet 48% verrattuna viime vuoteen. Syynä tähän on viranomaisten toiminta: naapurustoja myrkytetään ahkerasti ja kaikkia opastetaan huolehtimaan, että asunnon ympärillä ei ole astioita yms. jossa vesi pääsisi seisomaan. Itse en ole nähnyt vielä hyttysen hyttystä, joten ennakkohuoli malariasta näyttää aika turhalta. Onneksi. J

Hyttysmyrkytys tosin pistää mietteliääksi: kuinkahan terveellistä se on ihmiselle, tai pienelle villakoiralle? Myrkkypilveen olen osunut viikon aikana kerran. Silloin myrkytettiin asuintalomme parkkihallia. Myrkytys näyttää lähinnä kaasutukselta, sillä myrkky suihkutetaan pilvenä, niin että koko myrkytettävä alue muuttuu muutamaksi minuutiksi valkoiseksi pilveksi. Pilvi tuoksuu miedosti kemikaalille ja yskittää. Hmmm…

Mutta isoin yllätys minulle on ollut se, että monsuunikauden vaatevarustukseen pitäisi ehdottomasti kuulua villatakki! Ja arvaa, otinko yhtään villatakkia mukaan? En tietenkään. Nyt olen ollut syväjäädytettynä kaikissa sisätiloissa, joissa ilmastointilaitteet huutavat täysillä. Ilmastointia pidetään päällä viilentämisen ja erityisesti kosteuden poistamisen vuoksi. Jääkylmässä hotellissamme ei tuoksu home - mutta on kylmä! Niin kylmä, että farkut ja farkkutakki eivät pidä lämpimänä.

Nyt on kaupoissa monsuuni-alet, ja villatakkeja on onneksi alerekeillä. Sieltä tytöt hakivat itselleen jo hyvän arsenaalin koulun alkuun. Minä en vielä ehtinyt, kun olen keskittynyt vessaharja-, vedenkeitin- ja pyykkitelineostoksiin.