Tuleeko Ikea Intiaan?

Intiassa ollaan vähitellen avaamassa vähittäiskauppasektoria ulkomaisille toimijoille. Viime viikolla hyväksyttiin uusia FDI eli Foreign Direct Investment säädöksiä. Ne periaatteessa avaavat ovet ulkomaisille vähittäiskaupan toimijoille – tietyin reunaehdoin.

Kyllähän täällä on saanut ennenkin olla läsnä, mutta vain ja ainoastaan kimpassa intialaisen kumppanin kanssa.  Ja pääasiassa vähemmistöosakkaana.  Walmart on tämän tehnyt paikallisen Bhartin kanssa. Kaikkien toimintamalliin tämä ei kuitenkaan sovi ja monet isot tutut toimijat kuten HM, Ikea tai Tesco loistavat poissaolollaan.

Keväällä uutisoitiin isosti Single Brand-vähittäiskaupan avaamisesta  100% ulkomaalaiselle omistukselle. Heti perään lehdet kertoivat, että Ikean johto oli buukannut siltä istumalta liput ja tuli tapaamaan Intian viranomaisia. Tavoitteena 25 myymälän avaaminen Intiaan. 

Reunaehtoina ulkomaalaissomisteisille vähittäiskaupoille on kuitenkin se, että kolmannes myytävästä tavarasta tulee hankkia käsityöläisiltä Intiasta. Vaikka Ikea ja monet muut valmistavat tuotteitaan Intiassa, on vaatimus ostaa pieniltä toimijoilta haastava. Samaa tuotetta tarvitaan usein 100 kappaleen sijasta 100 000 tai jopa enemmän. 

Ruokakaupoillekin raotettiin uusilla säädöksillä veräjää, sallimalla ns. multi-brand-toimijoille 51% omistus yhteisyrityksessä paikallisen kanssa. Odotukset vähittäiskaupan isojen toimijoiden maahantulosta ovat nyt korkealla.  Vastustus on toki kova, ja portin säppiä ovat nostaneet vain noin puolet Intian osavaltioista ja kauppa sallitaan vain yli miljoonan asukkaiden kaupunkeihin.

Reunaehtoina on mm. puolikkaan investoinnista ohjaaminen takahuoneeseen eli toimitusketjuun. Voisiko tämä tarkoittaa, että Intiaan syntyisi ihan oikeaa, korkeatasoista ruokateollisuutta kunnon varastoineen ja kylmäkuljetuskalustoineen?  Kuulostaa hyvältä.

Lehdissä on ollut kovasti propagandaa puolesta ja vastaan. Puolesta puhujat ovat nostaneet esille surullisen faktan: jopa 40% Intian ruoasta pilaantuu ennen kuin se saavuttaa kuluttajien suut. Toisaalta Intian lapsista 70% kärsii jonkin asteisista aliravitsemustiloista.  

En tiedä onko aliravitsemus ylittänyt ’sattumalta’ uutiskynnyksen samalla viikolla, mutta aika helppo on olla sitä mieltä, että antakaa ammattilaisten tulla auttamaan ruoan toimitusketjujen kuntoon laitossa. Ei anneta ruuan pilaantua samalla kun lapset kärsivät nälästä ja pilaantuneesta ravinnosta!

Torstaina suurin osa ihmisistä lähti varovaisesti kodeistaan tai jätti lähtemättä, sillä FDI lakeja ja bensan hinnan korostusta vastaan oli ilmoitettu suurista lakoista. Lakot jäivät Mumbaissa kuitenkin Norsujumalan Ganeshin juhlinnan jalkoihin. Uskonto ja yhteinen ilonpito menivät ohi protestoinnin.

Mutta se ei silti tarkoita, etteivätkö ihmiset olisi huolissaan pienten kulmakauppojen puolesta. Hindiksi pieniä perheomisteisia kauppoja kutsutaan Kirana-kaupoiksi. Sellaisia täältä löytyy kivenheiton välein. Ne todella ovat pieniä, työllistävät keskimäärin neljä henkeä ja toimivat kioskin omaisissa puitteissa. Niistä saa välttämättömimmät elintarvikkeet, riisin, munat, jauhot, veden, leipää  - ja ilmaisen kotiinkuljetuksen.

Ps. Verkkokauppaan ulkomaisia toimijoita ei päästetä. Eli meidän perheen nuorison on turha unelmoida HM verkkokauppatilauksista Intiassa!

Alla kuvia meidän alueen kaupoista. Ei ole ostoskärryille tai liukuhihnoille käyttöä...