Pyykinpesua

Hidastaako Intian kehittymistä se, että lähes ilmaista työvoimaa on tarjolla – ja paljon? Miksi automatisoida, miksi kehittää prosesseja ja palkata osaavaa väkeä, joka haluaa osaavan väen palkkaa, kun tarjolla on miljoonia lukutaidottomia tekemään työt muutamalla eurolla?

Intiassa pyykit pestään vielä pääosin käsin. Muistan kuinka vuonna 2005 muutimme Delhiin juuri valmistuneeseen kerrostaloon ja kysyimme eläkeikäiseltä vuokraisännältä, missä on pyykinpesukoneelle suunniteltu paikka ja vesiliitäntä. Hän katsoi meitä kummastuneena ja sanoi, että ei pyykkejä varten kannata konetta ostaa. Hänen apulaisensa voi pestä vaikka meidänkin pyykit.

Katselimme ikkunasta, kun vuokraisännän apulainen kyykkien levitteli pyykit pihalaatoitukselle, hankasi niitä reippain ottein saippuapalalla, huuhteli kylmällä vedellä ja levitti kuivumaan pölyisille pyykkinaruille. Ostimme pesukoneen ja vuokrasimme talon kellarista tilan pyykkikoneelle ja kuivaustelineelle.

Mumbain asunnossamme pyykinpesukone kuului perusvarustukseen ja parin viikon venkauksen jälkeen sain apulaisemme uskomaan, että me kuivaamme pyykit sisällä, emmekä savuisessa, pölyisessä ulkoilmassa parvekkeella.  Vaateiden tuoksu parani kertaheitolla!   

Mutta moni pesettää vaatteensa ammattilaisilla. Kuivapesuloita on joka kulmassa ja vesipesuun menevät pyykit noudetaan ovelta. Joulun jälkeen olen käynyt vierailulla parissakin Mumbain vesipesulassa, Dhobi Ghatissa. Suurin ja kuuluisin Mahalaxmi Dhobi Ghat sijaitsee aivan rautatien kupeessa ison Mahalaxmin aseman kyljessä.

Yleiskuva Dhobi Ghatille

Pesuloissa pyykit pestään pääosin käsin. Miksi investoida koneisiin, kun pesijä tekee valittamatta 6 pitkää päivää viikossa vajaan 50 euron kuukausipalkalla? Tosin paikallisoppaamme, yhden pesuloosin omistajan poika, esitteli ylpeänä muutamia pesukoneita ja linkoja sekä kaasulla toimivia kuivureita. Ne ovat kuulemma kaikki myös paikan päällä versaalla tehtyjä… ettei mitään automatisoitua tehdastuotantoa.

Vaahtoava pyykinpesukone

Pesulat ovat avoilmapesuloita – vai miksi kutsutaan pesulaa, joka ei ole rakennuksessa vaan ulkona? Avoilmapesulassa pyykit kuivuvat hienosti 9 kuukautta vuodessa. Loput 3 kuukautta ovat monsuuniaikaa ja kuivauksen kanssa tulee ongelmia. Monsuuniaikana lingot ja jopa muutamat kuivauskoneet ovat tarpeen – vaikka silloin asiakkaat kuulemma ottavat ymmärtäen ja mukisematta vastaan kosteana toimitetut vaatteet.

Ennen minun ja lasten muuttoa Mumbaihin, mieheni asui ns. service apartmentissa, jossa toimi myös pyykkipalvelu. Likaiset paidat vaan myttyyn ja seuraavana päivänä silitettyinä takaisin. Hienoa, eikö? Hmm…valkoisten paitojen väri vain muuttui astetta harmaammaksi joka pesukierroksella. Olisikohan syynä ollut tulisilla hiilillä täytetty silitysrauta, jollaisella paitoja silitettiin Mahalaxmin pesulassa?

Melkoinen pähkinä tämä Intia. Mitä jos vaan otettaisiin ja automatisoitaisiin ja modernisoitaisiin kaikki? Laatu paranisi, tuottavuus kasvaisi – ja hinnat nousisivat.  Kuka olisi halukas maksamaan pilkkahintaisista palveluista enemmän? Mitä tekisi miljoonien kouluttamaton ja ammattitaidoton porukka, joka nyt hankkii juuri ja juuri ruokaan tarvittavat rahat kovalla manuaalisella raadannalla? Kuka kouluttaisi tarvittavan osaavamman työväen? Mistä saataisiin tarvittava sähkö, jos hiiliraudat korvataan sähköraudoilla? Kysymyksiä, kysymyksiä – onko kellään vastauksia?