torstai 28. helmikuuta 2013

Munakokkelia jalkakäytävällä?



Kaksi kananmunatornia keikkuu polkupyörän tarakalla. Totinen mies tasapainottelee pyörää ja taistelee eteenpäin muun liikenteen joukossa. Jalankulkijoita, autoja ja mopoja puskee joka suunnasta, mutta munamies ei silmäänsäkään räpsäytä. Hänellä on tehtävä: munakuorma ja polkupyörä on pidettävä liikkeessä ja pystyssä.

Mumbailainen munakuski etenee kävellen yli seitsemänsadan munan kuorma tarakallaan. Kun tie näyttää avoimelta, hän nousee polkimille ja sujauttaa autokaistalle.



Yhdessä muovisessa kennossa on 24 munaa, kennopinoja on kaksi ja pinoissa korkeutta 15 kerrosta. Tämä tekee lähes tuhat kananmunaa. Melkoinen kokkeli, jos pyörä kaatuisi. Mutta en ole koskaan nähnyt rikki menneitä munia. Miten on mahdollista, että munakuskit eivät koskaan mokaa?

Monen intialaisen taidot ovat käytännön hiomia. Näitä taitoja ei opeteta kouluissa, eivätkä nämä taiturit ole paljon koulun penkkiä kuluttaneetkaan.  Kun työvoima on halpaa ja sitä on yllin kyllin, kulkee tavarakin ihmisvoimin. Käsikärryt etenevät sulassa sovussa autojen kanssa.  Alamäessä kova huuto varoittaa hitaammin kulkevia vauhdilla mäkeä alas jumputtavasta kärrystä. Laihat miehet yrittävät hallita ja hillitä kärryn vauhtia.

Kaasupullot, joka keittiön tuiki tarpeelliset energian lähteet, kuljetetaan polkupyörällä. Kaasukuljettajan kuorma ei ole rikkimenevä, mutta sitäkin painavampi. Verkkokaupan kirjat, soittimet ja keittimet toimitetaan mopolla. Mopolla tulevat myös McDonaldsin ranskanperunat tiilajan kotiovelle.




Härkävankkurit on jo terminä jopa raamatullisen vanhahtava, mutta edelleen tätä päivää Intian finanssikeskuksessa Mumbaissa. Härkävankkureissa kulkee usein uskonnollinen alttari, mutta härkä voi kiskoa perässään myös maallisempaa kuormaa.




Pienet kolmipyöräiset riksat kuljettavat ihmisiä paikasta toiseen, mutta osa tavaroistakin kulkee niillä. Teurastettu vuohi tuodaan lihakauppaan riksassa,  valmiit reput lähtevät ompelimosta matkaan katetussa kolmipyöräisessä. Mopon moottorilla varustettu ’koppakuoriainen’ puksuttaa kuorman määränpäähänsä.




Kuorma-autojakin tiet ovat pullollaan. Koristeellisia ja kauniita. Jokaisen kuorma-auton taakse on maalattu teksti ”Horn OK Please”. Kesti kauan uskoa, että kuskit pyytävät muita soittamaan torvea, mutta näin on. Torven soitolla takaa tuleva ilmoittaa tulemisestaan. Mitäs sitä peileihin vilkuilemaan - jos autossa ylipäänsäkään on peilejä!




Kuorma-autot kilpailevat koreudestaan naisten värikkäiden asujen kanssa. Jossain muualla maailmassa autoihin on maalattu kauniita naisia, täällä kukkasia ja uskonnollisia symboleja.




Härkävankkureiden ja uutuuttaan kiiltelevien bemarien rinnakkaiselo katuvilinässä tuntuu välillä absurdilta ja epätodelliselta.  Ihan kuin katsoisi kahta leffaa rinnakkain - toinen 1910-luvulta, toinen 2010-luvulta. 

Mutta tämä ei ole elokuvaa vaan Mumbain arkea. Eikä hätkähdyttä muita kuin meitä muualta tulleita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti