perjantai 30. maaliskuuta 2012

Eläimellistä arkea

Mumbaissa ei tarvitse mennä kotieläinpuistoon nähdäkseen eläimiä. Täällä kotieläimet ovat osa jokapäiväistä miljoonakaupunkimaisemaa. Vuohiin, kanoihin, possuihin ja lehmiin törmää kirjaimellisesti päivittäin. Lehmät Intian kaduilla on jo kaikille tuttu juttu - mutta tosiasiassa meillä Mumbaissa on enemmän vuohia kuin lehmiä kaduilla.

Kumpikin näistä eläimistä liittyy Intian valtauskontoihin. Lehmä on hindujen pyhä eläin – Holy Cow, eikä sitä tarjota edes McDonaldsin hampurilaisen välisssä. Vuohia pitävät pääasiassa muslimit, jotka tarjoilevat kyllä sitä myös lautasella.

Toimisto, jossa työskentelen, sijaitsee muslimialueella. Toimistomme portailla loikoileekin mitä eri näköisempiä vuohia. Yhdellä niistä on päällään t-paita. Toimistossamme on kaksi huonetta, johin molempiin on sisäänkäynti kadun puoleisten portaiden kautta. Rutiinijuttu töissä on portailla loikoilevien vuohien yli hyppely.

Ketteriä nämä kilit. Ne lepäilevät mielellään vähän katutasoa korkeammalla ja auton katto on yksi mieluinen paikka.  Eilen toimistolla seurailin, kuinka vuohi hyppäsi parkkeeratun skootterin päälle ja yritti asettua makaamaan sen istuimelle –  kilin pettymykseksi skootteri kaatui! Vuohien ketteryys ja ponnistusvoima periytyvät vuoristosta , kaiketi – mutta on myös hyvin käyttökelpoinen Mumbain kaduilla.  

Meillä on myös paljon kanoja ja kukkoja. Syksyllä heräsin joka ikinen aamu kukonlaulun aikaan, ja ihan aitoon kukonlauluun.  Tuskaisena mietin jo kaikenlaista kukon pään menoksi. Onneksi ihminen tottuu kaikkeen, enkä enää ole moksiskaan muutamasta kukko-kiekuusta.


Possuja ja puhveleita näkee harvemmin. Lasten koulumatkalla ison tasoristeyksen reunustoilla karvaiset possut tonkivat maata. Meren rannan liejualueilla voi myös törmätä näihin velikultiin. Puhveleita näkee yleensä Powai-järven ympäristössä, missä paimenet uittavat puhveleitaan. (Järvessä on myös krokotiilejä, mutta ne eivät kuulu tähän juttuun, sillä ne eivät ole kotieläimiä…)

Kulkukoiria onkin sitten kaikkialla! Tosin en kutsuisi niitä kulkukoiriksi, vaan katukoiriksi, sillä näillä nelijalkaisilla on hyvin selkeät omat reviirinsä, omat kadunpätkänsä, joita ne vartioivat. Harvemmin ne kulkevat alueidensa ulkopuolella. Öisin tosin kuuluu sisälle asti, kuinka koirat kerääntyvät laumoihin ja aloittavat haukunnan, rähinän ja ulvonnan. Kotikoiran on siinä mekkalassa vaikea pysyä rauhallisena.

Tämä kuva on Welfare for Straydogs nettisivulta
Katukoirista huolehditaan. Nuorimmaiseni vietti juuri päivän Welfare for Straydogs –järjestön ensiapubussin kyydeissä ja seurasi luokkakavereidensa kanssa, kuinka lääkintäjoukot kiersivät antamassa ensiapua katukoirille. Ihovammoja, punkkien aiheuttamia tulehduksia, loukkaantuneita tassuja. Sairaimmille soitettiin ambulanssi ja ne vietiin järjestön tiloihin hoitoon.

Edellisellä kerralla luokka oli tutustunut saman järjestön lääkintätiloihin, katukoirien sairaalaan. Siellä oppillaat pesivät hoidossa olevia koiria, leipoivat näille koirakeksejä ja kävivät katsomassa sterilointia varten nukutettuja koiria.

Katujen kotieläimistä pidetään huolta. Ihmiset tuovat koirille ja lehmille ruoanjätteitä. Hindujen maailmassa kaikki elämä on pyhää, ja on arvokasta suojella elämää - on se sitten lehmien, katukoirien, pulujen tai ihmisten.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevätkarnevaali Holi

Täällä Intiassa juhlittiin torstaina Holia. Holi on hindujuhla ja sitä vietetään täydenkuun aikaan talven loppumisen ja kevään alun merkiksi. Kaupungissa juhlintaan osallistuvat muutkin kuin hindut vaikka kylissä Holi on vielä kuulemma vain hindujen juhla.

Holina saa olla hullu ja hullutella sydämen kyllyydestä.  Juhlinta alkaa nuotioiden ja kokkojen polttamisella aatto-iltana, mutta itse juhlapäivän ydin on hauskan pito ja pelleily. Koko kaupunki viettää vapaapäivää ja ihmiset kaduilla tai moottoripyörien selässä ovat hurjan värisiä.
Hurjan värisiä siksi, että päivän päätouhotus liittyy väreihin: värejä sotketaan toisten naamaan ja vaatteisiin joko jauheina tai sitten veteen sekoitettuna. Tehokasta jälkeä tulee vesipyssyllä, joka on täytetty värivedellä.

Naapuritontin telttakylän lapset saivat aikaan melkoisen ’sodan’, kun alkoivat heitellä värivedellä täytettyjä pieniä muovipusseja aidan yli – ei meille vaan toisen naapuritalon pihalle. Talon lapset vastasivat heti innolla haasteeseen.  Kadulle asennetuista kaiuttimista tulviva hindi-poppi tahditti vesisotaa ja me nautimme näytelmästä 8. kerroksen parvekkeella käsin.
Sodankäynnin kulissessa: pussukoiden täyttöä värivedellä

Meidän nuoriso lähti kävelylle rantaan ja tuli takaisin sateenkaaren väreissä. Oli kuulemma ollut tosi kivaa. Kaikki huutelivat Happy Holia ja tulivat kysymään ”Do you want to play Holi with us?” Jos siihen vastasi kyllä, niin alkoi riehakas värisottaus.

Mielenkiintoista kuinka paljon yhtymäkohtia Holilla ja meidän Vapulla on. Molemmissa tunnelma on hullunlailla hauska, jopa estoton; juhlan aiheena on kevään tuoma riemu; serpentiinit, peruukit, hatut ja vappunaamarit ajavat samaa asiaa kuin väreillä pelleily täällä. Taas kerran oivallan, kuinka samanlaisia me ihmiset eri puolilla maapalloa ja erilaisissa uskonnoissamme olemme! Keväällä ihminen haluaa hullutella, edes yhden päivän!
 
Holi-Piknik meren rannalla

ps. Värien poispeseminen on oma juttunsa. Turvalliset kasvisvärit lähtevät yleensä saippualla ja vedellä, hiusten öljyäminen etukäteen auttaa pesu-urakkaa. Mutta kaikki eivät myy tai osta turvallisia värejä. Slummien lapset hankkivat värit mistä löytävät - esimerkiksi kangasvärjäämön jätteistä. Lehdessä oli surullisia tarinoita myrkytyksistä.
Surf lupaa auttaa värien poispesussa! (Mainos Times of Indiassa)