maanantai 22. elokuuta 2011

Anna on nyt kaikkien huulilla

Korruption vastustaja Anna Hazare on tuonut nimeni kaikkien huulille, t-paitoihin ja lehtien etusivuille. Porukka kulkee kaduilla ’We love Anna’ –kylttien kanssa ja Anna-suikat päässään. Systeemin mädänneisyys ja korruptio, joka yltää pikkuvirkamiehistä ministereihin, on saanut ihmiset lähtemään kaduille tukemaan Annan nälkälakkoa. Mielenkiintoista nähdä millaiset mittasuhteet tämä liike saa. Ongelma on massiivinen ja liikkeenkin on oltava sitä, jos jotain muutosta toivotaan saatavan aikaan.
Anna on jo yli seitsemänkymppinen mies, mutta liikettä tukevat vahvasti nuoret. Otsikoissa puhutaankin 74-vuotiaan ja Y-generaation yhteisestä missiosta korruptiota vastaan. Sosiaalinen media on liikkeessä tukena. Taisteluaseena on gandhilainen nälkälakko ja rauhalliset mielenosoitukset. Eilen sunnuntaina meidän kaupunginosassa Bandrassa yli 100 000 ihmistä marssi Annan asialla. Myös Harrikka- ja Royal Enfield –motoristit järjestivät oman Anna-mielenosoitusajelun.
Ilman televisiota (ei ole kaapeliyhteydet vielä kunnossa L) olen kuulopuheiden, sanomalehden ja netin kautta seurannut Annaa tukevaa liikettä. Kongressissa on valmisteilla korruption vastainen laki, joka kuitenkin antaa immuniteetin mm. parlamentin jäsenille ja muille korkeille virkamiehille. Eli vallan ylimmillä portailla korruptiosta ei voida tuomita. Tämä tarkoittaa, että korruptio sallitaan tulevaisuudessakin valtion ylimmille päättäjille. Tätä ei nyt kansa sulata, ja miksi sulattaisi?
Korruptionvastaista lakia on valmisteltu kuin Iisakin kirkkoa. Ensimmäiset versiot tehtiin 60-luvulla ja sen jälkeen lakiehdotuksia on tarkasteltu muutaman kerran joka vuosikymmenellä. Valmista vaan ei ole tullut. Korruptio onkin tässä maassa niin syvällä jokaisessa nurkassa yhteiskuntaa, että sen kitkeminen vaatii isoja muutoksia – erityisesti asenteissa. Lahjuksilla on totuttu nopeuttamaan asioita mm. pankissa, tullissa, poliisilaitoksella, oppilaitoksissa, virastoissa jne.  Monien virkamiesten palkat ovat naurettavan pieniä ja näistä ’palkanlisistä’ on tullut olennainen osa elantoa.
Kuten jo mainitsin, sosiaalinen media on mukana taistelussa.  Oheinen linkki kiertää FB:ssä ( http://www.facebook.com/video/video.php?v=2096266999718 ) ja se esittää yksinkertaisesti kuinka korruptioon kasvetaan. Pienestä se alkaa ja suuremmaksi kasvaa. Eipä tulisi suomalaiselle mieleen ’ostaa’ numeroita tai opiskelupaikkaa. Vai onko tullut tarjouksia rehtorit?

ps. Päivittäisessä arjessa liikehdintä näkyy vain vähän. Viime viikolla apulainen tuli pari kertaa myöhässä, kun bussikuskit olivat Annan tukilakossa. Iltapäivisin täytyy lähettää autonkuljettaja tavallista aikaisemmin lasten koululle, jos tiet ovat normaalia ruuhkaisempia tai tukossa. Tänään meidän kotikatumme oli täynnä tv-autoja, mielenosoittajia ja poliiseja. Naapuritalossa asuu kuulemma parlamentin jäsen, joiden ovien taakse mielenosoittajat tällä viikolla lehtitietojen mukaan suuntaavat. Näin näytti käyneen.

maanantai 8. elokuuta 2011

Monsuuni

Sataa, sataa, ropisee… Mumbaissa sataa jo kolmatta kuukautta putkeen. Vaikea uskoa, että täällä vietetään meidän kaamosajan pituinen aika haaleassa höyrysaunassa: lämpöä 30 ja ilmankosteus lähellä sataa. Tällainen keli pitää pikkuhien pinnassa ja saa joka paikan tuoksumaan tunkkaiselta. Sadetta ei tule non-stoppina, mutta päivään mahtuu useita sadekuuroja – lyhyitä ja pitkä.
Yllättävää on monsuunikauden harmaus. Paksu pilvipeite roikkuu kaupungin yllä päivästä toiseen. Harmaasta monsuunimaisemasta löytyy kuitenkin väripilkkuja. Tänään ihastelin aallonmurtan lohkareröykkiöstä pilkahtelevia iloisen värisiä sateenvarjoja. Ne näyttivät kasvavan tummalla alustallaan kuin kärpässienet sateella. Varjojen alla rakastavaiset sateen ja sateensuojan tuoman yksityisyyden turvin viettivät iltapäivän romanttista hetkeään. Täällä ei julkisilla paikalla parien ole soveliasta edes kävellä käsi-kädessä – saatikka sitten suudella. Sateen piiskatessa ja merituulen tuivertaessa näiden parien ei tarvinnut pelätä turhia ohikulkijoita.
Monsuuni saa myös hyttyset sikiämään. Täällä hyttyset eivät hermostuta ihmisiä ainoastaan ininällään, vaan tuovat mukanaan ikäviä sairauksia: malariaa ja dengueta. Tänä monsuunina tosin Times of Indian mukaan Mumbain malariatapaukset ovat vähentyneet 48% verrattuna viime vuoteen. Syynä tähän on viranomaisten toiminta: naapurustoja myrkytetään ahkerasti ja kaikkia opastetaan huolehtimaan, että asunnon ympärillä ei ole astioita yms. jossa vesi pääsisi seisomaan. Itse en ole nähnyt vielä hyttysen hyttystä, joten ennakkohuoli malariasta näyttää aika turhalta. Onneksi. J
Hyttysmyrkytys tosin pistää mietteliääksi: kuinkahan terveellistä se on ihmiselle, tai pienelle villakoiralle? Myrkkypilveen olen osunut viikon aikana kerran. Silloin myrkytettiin asuintalomme parkkihallia. Myrkytys näyttää lähinnä kaasutukselta, sillä myrkky suihkutetaan pilvenä, niin että koko myrkytettävä alue muuttuu muutamaksi minuutiksi valkoiseksi pilveksi. Pilvi tuoksuu miedosti kemikaalille ja yskittää. Hmmm…
Mutta isoin yllätys minulle on ollut se, että monsuunikauden vaatevarustukseen pitäisi ehdottomasti kuulua villatakki! Ja arvaa, otinko yhtään villatakkia mukaan? En tietenkään. Nyt olen ollut syväjäädytettynä kaikissa sisätiloissa, joissa ilmastointilaitteet huutavat täysillä. Ilmastointia pidetään päällä viilentämisen ja erityisesti kosteuden poistamisen vuoksi. Jääkylmässä hotellissamme ei tuoksu home - mutta on kylmä! Niin kylmä, että farkut ja farkkutakki eivät pidä lämpimänä.
Nyt on kaupoissa monsuuni-alet, ja villatakkeja on onneksi alerekeillä. Sieltä tytöt hakivat itselleen jo hyvän arsenaalin koulun alkuun. Minä en vielä ehtinyt, kun olen keskittynyt vessaharja-, vedenkeitin- ja pyykkitelineostoksiin.

perjantai 5. elokuuta 2011

Turvavöiden kilinää

Mistä tietää, että on saapunut Intiaan? Siitä, että samalla hetkellä, kun lentokoneen pyörät koskevat maata kuuluu joka puolelta matkustamoa turvavyölukkojen kilinä. Intialaiset ovat rynnimisen maailmanmestareita, eikä sääntöjä ole tarkoituskaan noudattaa. Intialaiset saavat suloisesti hymyilevät eurooppalaiset lentoemot muuttumaan kiljuviksi järjestysmiehiksi: ”stay seated, stay seated, istukaa aloillanne” –huudot täyttävät rullaavan koneen matkustamon.
Toinen varma merkki Intiaan saapumisesta on ylitsevuotava palveluasenne viiden tähden hotellissa. Miten kaikki voivatkaan olla niin ystävällisiä keskellä yötä saapuvalle hikiselle suomalaisperheelle, joka tuo mukanaan kaikkia etukäteen annettuja kieltoja uhmaten koiran hotelliin? Kinkkisessä koira-asiassa juoksutetaan paikalle päällikköä ja päällikön päällikköä, sillä syvimpänä on halu ja tahto palvella hyvin tätä ilmiselvästi väsynyttä perhettä.
No, tilatun kahden huoneen lisäksi koiraa varten järjestetään sviitti, johon pahoitellen pyydetään perheen isää majoittumaan koiran kanssa – complimentary, tietenkin. Kainona pyyntönä myös esitetään, että koira ei näyttäydy julkisesti missään päin hotellia, koska hotellin webbisivullakin julkisesti kerrotaan, että hotelliin ei saa tuoda koiria. Ja yhdessä sovitaan, että koira viedään vaivihkaan pois hotellista aamulla. No, kahden huoneen sijasta meillä onkin kaksi huonetta ja sviitti! Täytyy myöntää, että jotkut asiat hoidetaan täällä hienosti. Tilaamme round’o’clock-huonepalvelusta sviittiin yöpalaa ja hajaannumme tyytyväisinä huoneisiimme nukkumaan. J
Seuraavana aamuna herätän kuopuksemme pitämään seuraa koiralle, kun käymme miehen kanssa aamupalalla – eihän toki sovi, että koira – joka ei siis oikeasti ole edes hotellissa – haukkuisi tai vinkuisi. Sehän olisi haamukoiran haukuntaa. Meillä on onneksi paikka, mihin viedä koira: parin kilometrin etäisyydellä sijaitseva asuntomme, joka tosin kaikuu tyhjyyttään. Huonekalut ovat vielä matkalla Intian valtameren aaltojen keinutettavina. Asunnolla kohtaamme kolmannen ilmiselvän todisteen siitä, että olemme Intiassa: asunnossamme hääräilee Belinda – kokopäiväinen apulaisemme. Marmorilattiat kiiltävät jo valmiiksi, mutta muiden tehtävien puutteessa apulaisemme moppaa lattiaa - jo kolmatta päivää peränjälkeen, kuulemma.

ps. On niitä muitakin merkkejä, joista tietää olevansa Intiassa… roskia, likaa, kulkukoiria, kerjäläisiä, monsuunikauden käsittämätön kosteus… Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt keskitytään positiivisiin juttuihin, jotta saadaan hyvä alku tälle reissulle! Tässä maassa on parasta muistaa valita harkiten asiat, joihin käyttää ajatteluenergiaa.